Kirjoitussarja “Tuhansien murheellisten talojen maa” osa 13
”Voi jumalauta! Tule tänne, nyt! Ei ole totta! Ei saatana!” Vaimo höristi korviaan, ei miehellä ollut tapana kiroilla, ei koskaan. Viimeksi mies taisi kirota tuolla tavoin silloin, kun lentokone lennettiin tahallaan päin kaksoistorneja vajaat 20 vuotta sitten. Mies luki lakimieheltä tullutta sähköpostia:
”Päämieheni vaativat kaupan purkua tai hinnan alennusta. Päämieheni vaativat mahdollista vahingonkorvausta ja korkoa saatavalleen. Mikäli sovintoon ei päästä, päämieheni tulevat saattamaan asian tuomioistuimen ratkaistavaksi.” Pariskunta oli noin puoli vuotta sitten myynyt omakotitalonsa. Siihen oli sitä ennen tehty perusteellinen remontti. Kaikki oli tehty viimeisen päälle ja tekijänä oli hyvämainen remonttifirma.
Ostajat alkoivat oireilla vakavasti talossa. Ostajat teettivät talossa homekoiratutkimuksen ja koira oli ilmaissut talon alakerran maanalaisissa tiloissa laajasti. Nimenomaan alakerta olikin edellisten omistajien aikana remontoitu perusteellisesti. Oli upea takkahuone, pukuhuonetilat ja pesuhuone poreammeineen. Tilat sijaitsevat maan pinnan alapuolella, niin kuin tuhansissa muissakin taloissa. Mikä meni pieleen?
Talon myynyt pariskunta ja perheen teini-ikäinen tytär olivat ostaneet hevostilan saatuaan talonsa myytyä. Pitkäaikainen haave toteutui viimeinkin. Perhe osti ihanalla puutarhatontilla olevan vanhan, mutta tunnelmallisen omakotitalon. Kauppaan kuului hevostalli ja sopivasti maata ja peltoa parin hevosen pitämiseen. Perheen äiti ja tytär olivat innokkaita hevosharrastajia. Pankista sai onneksi lainaa, koska olihan hevostila paljon kalliimpi kuin myyty omakotitalo, mutta mitäpä sitä ei unelmiensa eteen tekisi.
Taloon tehtiin kuntotarkastus, eikä siinä havaittu mitään huolestuttavaa. Muutamia riskirakenteita toki, mutta kosteusmittauksissa kaikki oli kuivaa. Nyt perheellä oli isot lainat ja heidän entisen omakotitalonsa ostajat vaativat lakimiehensä välityksellä kaupan purkua. Miten tällaisesta tilanteesta voi selvitä? Siitä seurasi unettomia öitä, riitoja, huutoja, kiivasta sähköpostien vaihtoa, asioiden selvittämistä ja perehtymistä, puhelinsoittoja, kirjattuja kirjeitä. Postilaatikolle menokin alkoi jo jännittää. Mitähän kirjeitä sieltä nyt tulee ja uskallanko katsoa sähköpostin? Lisäksi perhe alkoi samaan aikaan sairastella epätavallisen paljon, oliko kyseessä stressi vai kenties jotain muuta? Pitäisikö meidänkin tilata homekoira, vaimo kysyi perheeltään.
Perhe myi hevoset ja tilaan kuulunutta metsää, neuvotteli pitkään pankin kanssa, myi omaisuuttaan ja onneksi myös suku pystyi auttamaan ja perhe pystyi maksamaan myymästään omakotitalosta hinnan alennusta ostajille 55000 euroa. Onneksi ei kuitenkaan jouduttu kaupan purkuun. Ostamaansa taloa he eivät uskalla varmaan koskaan myydä. Rahaa ei myöskään jäänyt remonttiin. Tällä kertaa tapaus päättyi sovintoon, eikä oikeuteen tarvinnut mennä. Selvisi, että perheen talossa tehdyssä remontissa oli tehty lukuisia virheitä, mutta remonttia tehnyttä yritystä ei koskaan saatu vastuuseen. Yritys oli mennyt konkurssiin tai kyllähän se firma vielä toimi, mutta eri nimellä vain. Tyttärelle hankittiin pieni koira.